Toinen päivä. Heti aamusta Alpo kiipesi vintille valmistelemaan vintin sivujen peittämistä. Pian alkoi ullakolta kuulua sahan ja naulapyssyn ääniä. Lautojen sovittaminen tukihirsien väliin poikittain ei ollut helppo tehtävä, mutta Alpolta se sujui rutiinilla. Päivässä Alpo peitteli toisen sivun kokonaan.

Pekan tehtäväksi näytti muotoutuvan kokin ja tiskarin rooli. Päivä, kuten kaikki päivät, aloitettiin kahvilla ja kaurapuurolla, välikahvit klo 10, ja myöhäinen lounas noin klo 14. Illalla grillasimme makkaraa. Saunaan emme edes pyrkineet, sillä sen lämmittäminen olisi vienyt arvokasta työaikaa.

Testasimme vanhan Kota-padan, joka on sinnitellyt ulkona jo kuusi vuotta, ja niinhän se vain edelleen lämmitti veden kuumaksi.

Vähän ennen puoltapäivää kuskimme Jocke soitti ja kyseli, voiko hän tuoda saareen kolme turistia. Tottakai! Vieraat osoittautuivat venäläiseksi perheeksi. He äimistelivät, mitä me saaressa teemme, tuntuivat luulevan meitä saaren vangeiksi, joille ei makseta palkkaa. Liekö heidän lopussa antamansa 20 euroa oli annettu säälistä vai kannustuksena tärkeään työhömme, samapa tuo, majakan kassaan sekin on arvokas lisä. Tyytyväisinä he palasivat Jocken veneeseen saatuaan opastuksen ja selvityksen kysymyksiinsä.

Sää oli kolea, mutta edelleen lähes tyyni. Jotakuinkin ainoat eläimet seuranamme olivat useat punarinnat, jotka pomppivat pihalla.