Bengt Häger:
Sälskär
Fyrvaktarlivet 1868 - 1949



Sälskärin majakkasaari sijaitsee Ahvenanmaan luoteispuolella kaukana merellä. Lännen puolella avautuu aava meri aina Ruotsin rannikkolle asti. Ahvenanmaan ja Ruotsin välinen salmi oli vaikea purjehtia. Sen itäosassa, Ahvenanmaan luoteispuolella on pahoja karikoita.



Pohjanmaan laivanvarustajat ja kauppiaat olivat painostaneet keisarikuntaa rakentamaan majakka noille vesille. Ehdolla olivat Högsten, Märket ja Sälskär. Merenkurkun seudun varustamot pitivät Sälskäriä sopivimpana, Rauman ja Uudenkaupungin kauppahuoneet puolestaan asettivat Märketin etusijalle. Majakka päätettiin tehdä Sälskäriin ja Högstenin luodolla säilyi v 1845 valmistunut tunnusmajakka. Sälskärin yli 30 m korkea majakka valmistui vuonna 1868. Sen ulkonäkö muistuttaa Säpin majakkaa, ihmekös tuo, sillä arkkitehtinä oli sama mies, Axel Hampus Dahlström. Vajaat 20 v myöhemmin myös Märketin luodolle rakennettiin majakka.

Bengt Hägerin kirja kertoo majakkaväen elämästä Sälskärissa. Saarella asui tavallisimmin kolme perhettä: majakkamestari omassa komeassa talossaan ja majakanvartijat perheineen hieman pienemmässä rakennuksessa. Lisäksi saaressa oli iso aitta, joka oli täynnä majakan huoltoon liittyviä tarvikkeita, suuri puuliiteri, leipomo, pesutupa ja sauna. Myöhemmin venerantaan rakennettiin pieni telakka ja venevaja.

Majakanvartioita oli kolme. Työrytmi oli kaksi viikkoa töitä ja yksi viikko vapaata. Heidän tehtäviin kuului majakan sytyttäminen hämärän laskeutuessa ja sammuttaminen aamun valjetessa. Tornissa oli pyörivä valo, ja majakanvartijan piti "vetää" majakka eli hinata lyhtyä pyörittävän kellokoneiston punnus ylös kolmen tunnin välein. Majakanvartijan työhön kuului myös mm säähavaintojen teko. Majakkamestari valvoi kaikkea ja vain poikkeustapauksissa hän teki majakanvartijan töitä. Tavallisesti majakkamestari asui perheineen saaressa vuodet ympäri.

Kirjan tekijäBengt Häger oli majakanvartijan poika ja hän vietti lapsuutensa Sälskärissä aina siihen asti kunnes majakka automatisoitiin vuonna 1949. Kirjailija kuvaa arkielämää ja ihmeellisiä sattumuksia saarella ja sitä ympäröivillä vesillä. Häger on kerännyt valtavasti muistitietoa majakkayhdyskunnan vaiheista. Hän kuvaa merionnettomuuksia, jossa majakanvartijat toimivat pelastajina. Kerran saarelle pelastautui 22 miestä haaksirikkoutuneesta englantilaisesta laivasta. Puuttomalle kallioluodolle pelastautuneet hämmästyivät, kun majakkamestari vastasi kapteenin kyselyyn sujuvalla englannin kielellä. Niukkoihin oloihin tottuneet saarelaiset kykenivät majoittamaan ja ruokkimaan haaksirikkoiset usean päivän ajaksi, ennen kuin kuljetus pääsaarelle onnistui.



Majakan väki hankki elantonsa merestä. Kalastettiin ja lintuja metsästettiin suuret määrät. Talvisin saatiin runsaat hyljesaaliit. Ihmiset olivat neuvokkaita, todellisia selviytyjiä. Majakanvartijat, jotka olivat joka kolmannen viikon "maissa" Eckerössä tai Hammarlandissa, kulkivat matkat senaikaisilla purjeveneillä tai soutaen. Talvella taivallettiin heikkoja jäitä uhmaten potkukelkalla tai hiihtäen. Huonoina aikoina piti työntää jollaa ja hypätä kyytiin jäiden pettäessä. Vaaroja oli paljon, mutta kukaan ei menehtynyt niihin.

Koska kirjan tekijä oli lapsi asuessaan saarella, hän kuvaa monia asioita lapsen silmin. Saarella oli useita lapsia, ja se oli heille loputtomien seikkailujen ja löytöjen maailma. Lähes joka päivä kierrettiin saaren rannat ja katsottiin, mitä meri oli tuonut tullessaan.

Tuohon aikaan saarella kasvoi neljä pientä koivua ja yksi mänty. Niiden väliin kiinnitettiin pyykkinarut. Muuten saari oli lähes paljas. Länsipuoli oli pelkkää kalliota ja suojan puolella oli vähän ulkosaariston kasvillisuutta, katajaa, kanervaa ja joitain heinäkasveja. Nykyään rakennuksista on jäljellä vain kivijalat ja majakkayhteisön asuinpiiri on metsittynyt. Ennen perheiden lehmät ja lampaat pitivät huolen, ettei metsä päässyt kasvamaan. Kivijalkojen perusteella ei enää kykene näkemään, millaista elämä oli saarella. Myöskään satamasta, sen veneluiskasta ja venevajasta ei ole mitään jäljellä. Ainoastaan Hägerin navetta on enää pystyssä. Lisäksi saarella on kaksi vanhempaa rakennusta. Kahden kivistä ladotun kala-aitan väitetään olevan peräisin 1700-luvulta. Niiden kattoa on toki uusittu muutamien vuosikymmenten välein.



Bengt Hägerin työ on tärkeä. Se on kunnianosoitus majakkasaaren väelle ja heidän työlleen. Teoksen arvoa lisää se, että tekijä on itse elänyt saarella. Vaikka väki eli eristyksissä saarellaan ja heitä taidettiin pitää vähän juroina, joukossa on ollut monenlaisia taitajia. Bengt Häger on koonnut talteen majakalla työskennelleiden kirjoituksia. Heistä Johnny Holmberg on vertaansa vailla oleva kirjoittaja. Hänen kuvauksensa saaren tapahtumista ovat hienoa luettavaa. Sälskär -teoksessa on myös paljon nostalgisia valokuvia menneistä ajoista.

Sälskärin majakka oli ensimmäinen suomalainen majakka, joka automatisoitiin ja muutettiin miehittämättömäksi. Tämä tapahtui kesällä 1949, jolloin AGA-kaasupoltin alkoi hoitaa tehtäväänsä. Väki muutti pois, ja vuosia myöhemmin rakennukset purettiin, hirret vietiin pois ja ne koottiin uudelleen pääsaarella. Yksi aikakausi oli päättynyt.

teksti ja kuvat: Untamo Eerola, historiakuva kirjasta