Hannu Vallas on entinen ilmavoimien merivalvontalentäjä ja Suomen tunnetuin ilmavalokuvaaja. Yli 30 vuoden aikana hän on lentänyt noin kaksi miljoonaa kilometriä matalalentoja ja ottanut noin puoli miljoonaa ilmavalokuvaa kaikkialta Suomesta. Viime vuonna hän julkaisi tästä materiaalistaan Veikko Neuvosen tekstittämän ja Tammen kustantaman kuvateoksen Suomi ilmasta. Tämä suuren suosion saavuttanut kirja valittiin WWF:n vuoden 2007 luontokirjaksi.

Uutuuskirjan tekstin laatinut Arno Rautavaara on saaristoomme ja sen luontoon laajalti perehtynyt biologi ja tietokirjallisuuden toimituspäällikkö.

Vallaksen ja Rautavaaran kirjassa noustaan Selma Lagerlöfin Peukaloisen tapaan villihanhien lentokorkeuteen, josta tähystellään saaristomme sokkeloihin ja salaisuuksiin. Alla avautuvat jääkauden jyräämät kallioluodot ja sinileväkenttien valtaamat merenselät sekä Muumipapan ja Myrskyluodon Maijan kotiluodot. Välillä kurkistellaan majakkasaarten muinaiseen elämänmenoon, kalliopaadella kellivään hyljelaumaan ja merimetsoyhdyskunnan valkoiseksi sontimaan kotiluotoon. Kirjan ilmakuvat esittelevät saaristomme karun kauniit värimaisemat eri vuodenaikoina. Toisaalta kuvat kertovat dramaattisesti myös sen, että meremme voi nykyisin huonosti.

Kirjan kuvitus teksteineen etenee itäiseltä Suomenlahdelta Saaristomerelle ja Ahvenanmeren ympäri Pohjanlahdelle aina Perämeren perukkaan. Kuvia on 116, niistä majakkasaaria esittäviä 24 kpl. Kirjan ääressä viihtyy pitkään. Jo alkusivuilla avautuvat Haapasaarten kalastajakylän näkymät kaikkine yksityiskohtineen ovat maailma, jota tutkimaan unohtuu puoleksi iltaa. Tarkkojen kuvien lumo syvenee vielä entisestään kun niitä tarkastelee suurennuslasilla ja varaa kirjan viereen alueen merikartan, vaikkapa Ekebomin 1880-luvun saaristokartan.

Kirja kestitsee lukijaansa toinen toistaan herkullisemmin yleisnäkymin ja yksityiskohdin. Lågskärin ja Ulkokallan talvikuvista kokee lähes kouriintuntuvasti ne olosuhteet, joissa entisajan majakanvartijat joutuivat elämään. Vaikuttavia ovat myös Merenkurkun moreenisaarten ja Perämeren soistuvien rantojen näkymät. Bengtskärin ja Märketin ainutlaatuisen upeat kuvat avaavat katsojalle näkökulman, josta paljastuu roppakaupalla aivan uutta. Tove Janssonin mökkisaari Klovharun arpisine kalliopaasineen taas on kuin Björn Landströmin kuvittamasta satukirjasta tempaistu.

Kirjan nautittavuuden kruunaa Arno Rautavaaran asiantuntemuksella laadittu teksti. Se tukee kuvitusta konstailematta ja sivuraiteille ajautumatta. Se sisältää koko joukon tietoiskuja kuvauskohteiden luonnosta, historiasta ja nähtävyyksistä. Osoituksena kuvaajan ja kirjoittajan onnistuneesta yhteistyöstä on vaikkapa Kotkan edustalla vedenalaisen karikon päältä otettu kuva, eräs kirjan parhaista. Kirjassa on koko joukko itselleni täysin uutta tietoa, esimerkiksi se, mistä Rauman Kuuskajaskari on saanut nimensä. Sen jätän kuitenkin Rautavaaran kerrottavaksi.

Maailman kaunein saaristo on kirja, josta veneilijä ja majakkafani iloitsevat. Se on myös kaunopuheinen vetoomus meremme ja saaristomme pelastumisen puolesta. Tämä kirja ei jää pölyttymään kirjahyllyyn. Oikeastaan voisi harkita sen pakkaamista kassiinsa jos joutuu karkotetuksi autiolle saarelle, jonne saa ottaa mukaan vain yhden kirjan.

Seppo Laurell







Vallas, Hannu/ Rautavaara, Arno. Maailman kaunein saaristo. Tammi. Hämeenlinna 2008.